Otsikko
SUTELA -NIMEN HISTORIAA OVAT SELVITTÄNEET ESA LYYTIKÄINEN JA PEKKA SUTELA.
ESA LYYTIKÄINEN KIRJOITTAA:
Sukunimet Sutela ja Sutelainen liittyvät susi-nimiin. Susi on voinut siirtyä lisänimeksi ja edelleen sukunimeksi taitavalta sudenpyytäjältä tai ominaisuuksiltaan nimenantajien mielestä susimaiselta henkilöltä. Lähtökohtana on voinut myös olla Susi-alkuinen asuinpaikka tai
muinaissuomalainen yksilönnimi Susi. Sukunimenä se on säilynyt Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Oulun tienoilla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1300-luvulta. Lisä- 1. sukunimi Susi esiintyy Kivennevalla jo vuonna 1500 Novgorodin ns. Vatjan
viidenneksen verokirjassa.
Sutela tunnetaan sekä talon että sukunimenä Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, erityisesti Oulun seudulla. karjalan Kannaksen Uudeltakirkolta on
kirjattu Heino Sutela vuonna 1566, Oulussa Sutela on ollut 1739, Haukiputaalla 1843 ja Kiimingissä 1849. Sutelan nimen kantajia maassamme oli 427 kappaletta vuonna 1985.
JUURET KARJALASSA, YHTEYS POHJANRANNALLE
Susi-Sutelan nimet ovat ilmeisesti karjalaista alkuperää, koska nimet ovat liikkuneet ihmisten
mukana, ja Pohjanranta oli autio maa ennen pysyvän asutuksen syntyä. Asutus katsotaan pysyväksi, kun väki on sitoutunut maanviljelykseen.
Kustaa Vaasan 1540-luvun veroluetteloiden mukaan 58:n talon Limingan kylä oli koko
Pohjois-Suomen suurin yksittäinen kylä. Pohjanrannan asutus oli keskittynyt rannikolle. Ii- ja Oulujokilaaksossa se tunkeutui noihin aikoihin vain n. 30 km sisämaahan päin. Asutusta oli
ohjannut paikoilleen luonnonniittyjen sijainti ja pelloksi sovelias maa.
Pohjanrannan kiinteää asutusta koskevat varhaisimmat kirjalliset tiedot ovat Salon ( Saloisten ) ja Kemin seurakuntien syntyä koskevat 1320-luvulta. Näiden katolisuus varmistui vatsa lähetystyön seurauksena. Limingan seurakunta oli olemassa viimeistään vuonna 1477. Limingan seudun asutuksen järjestäytymisen nuoremmuus johtunee alueen epävarmoista oloista. Pohjanrannan uusien asukkaiden ja Novgorodin karjalaisten välillä puhkesi riitoja 1300-luvun loppupuoliskolla. Karjalaiset saivat pidettyä tukikohtanaan Oulujoen suun hirsistä linnoitusta.
Heidän viimeinen yrityksensä vallat ruotsalaisille ja pohjanrantalaisille menettämänsä linnake oli vuonna 1377. Tilanne rauhoittui lopullisesti vasta Täyssinän rauhan myötä 1595.
Vuonna 1350-1400 merenranta oli suunnilleen nykyisen viiden metrin korkeuskäyrän kohdalla.
Limingan asutus syntyi suuren ja suojaisan merenlahden pohjaan, jolloin myös kirkko rakennettiin merenniemelle. Rannan kylät sijaitsivat Limingankylästä Lapinniemeen.
Koska kirjoitettuja lähteitä ei ole, asutuksen tulosuuntaa voidaan päätellä luonto-, paikka- ja henkilönimistöstä. Saamelaisten liikkeet alueella ovat jääneet Lappi-nimiin ja ehkä Liminkaan. Valtaosin henkilö- ja paikannimet ovat lähtöisin Lounais-Suomesta 1. tarkemmin Ala-Satakunnasta ja Varsinais-Suomen pohjoisosasta. Hämäläiset jättivät jälkeensä
eränkäynnin yhteydessä Ouluun, joka tarkoittaa tulvavettä. He eivät välttämättä jääneet
viljelemään Liminkaa, mutta vastaavasti heidän viljelypanoksensa Tornion- ja Kemijokilaaksoissa oli vahva.
Asukkaita tuli myös Etelä-Pohjanmaalta ja samoin oman panoksensa asutuksen syntyyn antoivat Ruotsinmaan pohjoisimman heimon, Helsinkien jäsenet. Kestilät olivat alunperin saksalaisia tulokkaita, kestin tarkoittaessa vierasta kauppiasta.
1300-luvun asiakirjoista löytyy muutama tieto karjalaisperäisestä asutuksesta. Karjalaisiin henkilönnimiin perustuvia talonnimiä löytyy miltei kaikista Pohjois-Pohjanmaan vanhoista kylistä. 1540-luvun alkuvuosikymmeninä jokilaaksojen keski- ja yläjuoksuille alkoi tulla savolaisia uudisasukkaita, mutta rannikon vanhojen kylien alueille pääsivät enää vain harvat.
Pohjanrannan varhaiset asuttajat tulivat vähän joka puolelta. Tätä kuvastaa se, että pohjoispohjalaismurteet voidaan selittää lounais-, hämäläis-, kaakkois- ja savolaismurteiden
avulla.
Veijo Meren mukaan kalajoen ja Kemijoen välillä oli 1500-luvun puolivälissä 790 taloa, joka raa'aksi väliluvuksi muutettuna on reilun viidentuhannen kieppeillä. Tämä oli kuitenkin ennen 1500-luvun loppupuolen tuhonvuosia ja rappasotia, jolloin Ruotsin valtakunta ja Moskova taistelivat ankarasti Pohjanrannan omistuksesta. Tosin Moskovan suuriruhtinas Iivana III
pyrki valloittamaan jo 1400-luvun lopulla takaisin kaikki Novgorodin Ruotsille menettämät alueet, joihin he katsoivat myös Pohjanrannan kuuluvan. Moskovan tavoitteena ei kuitenkaan ollut karjalaisten alueiden palauttaminen vaan alkavan Venäjän valtiollisen alueen laajentaminen.
Sutelan nimi ei välttämättä liity Pohjanrannan kiinteän asutuksen syntyyn, mutta ei ole
mahdotonta, että Sutelaisia olisi ollut mukana karjalaisten pohjanretkillä.
KÄKISALMI KARJALAN HEIMON KESKUKSENA
Kuten aikaisemmin tuli mainittua, vanhin kirjallinen mainita Sutelan nimestä on Karjalan Kannakselta Äyräpään vanhan kihlakunnan alueelta. Karjalan heimon väestökeskus oli Laatokan rannalla sijaitseva Käkisalmi 1. Korela, jonne syntyi väestökeskittymä jo 600-700-luvulla. Karjalan väki hajotettiin kahtia Pähkinäsaaren rauhassa 1323 kahden vieraan valtakunnan, Ruotsin ja Novgorodin alaisuuteen. Tällöin Korela jäi Novgorodin puolelle rajaa ja Äyräpään kihlakunta ruotsalaisten haltuun. Kahden toisilleen vihamielisen vallan ja jaetun Karjalan pääkaupunkien, Viipurin ja Käkisalmen välimatka oli linnuntietä alle 100 km.
Käkisalmesta 1. Korelasta vei vesitie Pielisjärven kautta Valtimolle ja Sotkamoon, josta päästiin joko Oulun seuduille tai Kuusamoon, Kemiin tai vielä pohjoisemmaksi Lappiin. Tämä reitti oli karjalaisten turkismetsästäjien ja kauppamiesten ahkerassa käytössä Oulujoen suun ollessa
yksi houkuttelevimmista kauppapaikoista. Muutenkin Pohjanranta ja Lappi olivat karjalaisten lähikaupan tärkeimmät suunnat. Koko Karjalan muinaisen rikkauden lähde oli Pohjanrannan
ja Lapin erämaissa näädän ja kärpän 1. valkonahkojen päällä. Karjalaiset pohjankävijät
kutsuivat aluetta Kemijoesta etelään Seitsemän Kymen Karjalaksi. Myös äyräpääläiset 1. äyrämöiset olivat mukana pohjanretkillä jo varhain. Heidän tavoitteenaan olivat etenkin Pohjanrannan jokien lohet ja heidän reittinsä pohjoiseen kulki Saimaan ja nyky-Savon vesistöjen
ja taipaleiden kautta. Uudeltakirkolta heidän mukanaan tuli Liminkaan Virkkusen nimi.
Jo Pähkinäsaaren raja vaikeutti käkisalmelaisten pohjanliikettä. Ruotsin kuninkaan
määräyksestä karjalaisten kauppapurjehdusta pyrittiin rajoittamaan 1365. Karjalaisten välit alkoivat tulehtua Pohjanrannan uusien asukkaiden kanssa eränautintaoikeuksista ja
kaupankäyntipiireistä kiisteltäessä. 1400-luvun sodat hiljensivät kauppaa ja Olavinlinnan rakentaminen 1475 lopulta katkaisi lopullisesti Laatokan karjalaisten vapaan vesitien.
Myös äyrämöisten pohjanmatkat vähitellen loppuivat. Mutta heidän perillisiksi tulivat joka suhteessa 1500-luvulla Vienanrannan karjalaiset, joiden merkittävimmät keskukset olivat Vienan Kemin kaupunki ja Solovetskin luostari. Asukkaita Vienanmeren rantamilla 1560-luvulla oli n.7000.
Eirik Hornborg Suomen historiassaan tuumailee, että loppujen lopuksi Pohjanrannan asutus levisi alueille, jotka Pähkinäsaaren rauhan mukaan EHKÄ kuuluivat Novgorodille ja sitä myötä
Korelan karjalaisille. Pähkinäsaaren rauhan rajan kulusta pohjoisessa ei päästy yksimielisyyteen 1300-luvulla, eikä siihen yksimielisyyteen olla päästy vielä tänä päivänäkään.
Rajakysymys ratkesi lopullisesti vasta 18.05.1595 Täyssinän rauhassa, jolloin Moskova ( Venäjä ) joutui tunnustamaan suomalaisten 1. käytännössä savolaisten ja Pohjois-Pohjolaisten asutusvaltauksen uusien rajojen muodossa. Rauhaa edelsi Pitkäksi Vihaksi kutsuttu lähes
taukoamaton 25-vuotinen sota. Entisten heimoveljien välillä taukoamaton vihanpito alkoi tosin jo viimeistään 1500-luvun puolessa välissä, kestäen lähes puoli vuosisataa. Pohjois-Pohjanmaa kärsi tuona aikana suuria vahinkoja ja suuret osta Karjalasta tuhoutuivat täysin. Sotaa käytiin Karjalan Kannakselta Kuolan niemimaalle.
SUTELAT NEVAN SUUSSA
Pietari Suuren perustaessa Venäjän valtakunnan pääkaupungin 1703 nevan suun rämeiseen ja soiseen suistoon, alueella oli jo yli 100 inkeriläistä kylää. Monen aikanaan alueelle muuttaneen lähtöseutu oli Karjalan Kannaksella. Jos yksi asuttajista, SUSI, oli Kannaksella, hänen alkukotinsa oli sijainnut luultavasti Äyräpään kihlakunnan Muolaalla tai Kivennavalla.
Sutelan suuri kylä sijaitsi nykyisen Volkovan hautausmaan ja esikaupungin alueella kaupungin
ydinkeskustasta kaakkoon. Alueella sijaitsee myös Nevaan laskeva Volkovka niminen joki.
Sutelan kylä oli viimeistään keskiaikainen ja se säilytti nimensä läpi 1700-luvun, vaikka Novgorodin kirjureilla oli jo vanhana aikana tapana kääntää Sutelan nimi suoraan venäjäksi. Kylän talojen isännät olivat historian mittaan sukunimeltään etupäässä muita kuin Suteloita ja uskoltaan ortodokseja. Mainittakoon, että kylässä toimi vuonna 1695 krouvarina muuan Jussi Rokka.
Allekirjoittanut on käynyt hakemassa em. hautuumaalta Volkovin hautakiviä ja löytänytkin. Venäjäksi susi on volk.
LAUTAMIEHIÄ JA RATSUMIES REINHOLD SUSI
Kivennavalta, joka oli Ruotsin valtakunnan itäisen osan kaakkoisin paikka 1500-luvun puolessavälissä, löytyy mainintoja Susi tai Sutelainen nimisistä käräjien lautamiehistä. Suuren 25-vuotinen sodan 1. Pitkän Vihan päättyessä 1595 muun muassa Heikki Sutelainen ja Paavo Susi Kivennevalta saivat verovapautta kunnostautumisestaan sodassa. 1671 Äyräpään
kihlakunnan käräjien siistiksi pitopaikaksi katsottiin sopivan Kivennavan Pamppalan kylän Pärttyli Suden talo.
Mitalin toista puolta edustaa ratsumies Reinhold Suden kova kohtalo. Seuraavassa käräjien pöytäkirjojen mukainen tarina vuodelta 1643.
Yrjö Uuttu Inosta sai Inkerinmaalta vieraita ja heitä kestittääkseen hän meni lainaamaan olutta ratsumies Reinhold Sudelta. Tämä oli tunnettu kiivasluontoisuudestaan ja rettelöitsijän
maineestaan. Uutun tultua oluen hakuun tahtoi aluksi kestitä Uuttua, mutta löikin tätä miekalla kasvojen poikki tämän jo tehdessä ratsun selässä lähtöään kotiaan kohti. Oikeudessa Susi tuomittiin äkkipikaisuudestaan maksamaan Uutulle korvausta seuraavan taksan mukaan:
parturin (haavurin) palkka ja laastari 22 kuparitaaleriakyyti parturin luo 7 peninkulamn päähän
2 kuparitaaleria ja 8 äyriälaastarin hakumatka Viipuriin 5 kuparitaaleria ja 8 äyriäpiiskurin edestakainen matka Viipuriin, kun hän kuljetti Reinholdin vankilaan 7 kupari taaleria ja 16 äyriäedestakainen käräjämatka 15 kuparitaaleriakivusta ja särystä 18 kuparitaaleria
Oikeudessa Reinhold kuitenkin vapautettiin epäilyksistä, että hän olisi suorittanut teon kostonhimosta.
Edellisenä vuonna edellä mainittu Susi oli saanut vielä suuremman tuomion Paavo Ihon syytettyä häntä tähkien varastelemisesta, kiinnisitomisesta ja pahoinpitelystä sekä siitä että Reinhold oli ajanut koko Paavon väen pois kaskenteosta, jolloin työ oli jäänyt. Reinhold oli saanut sakkoa nelj�kymmentä + neljäkymmentä + neljäkymmentä + kuusi markkaa. Tämä aikakautena, jolloin suurin sakko kaiken tPEörkeimmistä rikkomuksista oli juuri tuo 40 markkaa.
Lähteet:
Kähönen Ester, Vanha Äyräpää; Vahtola Jouko, Suomen varhaishistoria; Kurkinen-Nevalainen Sihvo, Karjalan kansan historia; Huovila Marja, Käkisalmen läänin vaiheita esihistoriasta vuoteen 1811; Kepsu Saulo, Pietari ennen Pietaria; Hornborg Eirik, Suomen historia.
Tiedot keräsi ja kokosi Esa Lyytikäinen
PEKKA SUTELA KIRJOITTAA:
Juttelin kerran edesmenneen kenraali Lauri Sutelan kanssa (jota jopa jotkut ystäväniovat pitänet isänäni!). Hän oli Kainuun Schroderuksia, joista jokin sukuhaara muutti nimensä Sutelaksi joskus 1800-luvullla, kait mennessään opin tielle,niin kuin silloin oli aika yleisenä tapana. Miksi tämä nimivalinta, hän eitiennyt. Hänelle oli joskus Pohjanmaalla näytetty talo, josta suvun oli väitetty olean peräisin.
Pohjois-Amerikassa on hyvin pieni määrä Sutela (tai sitten Suti) nimisiä ihmisiä, jotka eivät arvattavasti ole meidän sukulaisiamme, vaan Kymenlaaksosta tai sitten Kärsämäeltä. Tapasin kerran yhden heistä, joka oli tulossa etsimäään sukujuuriaan.
Sokeri pohjalla. Kun Nevan suualue oli vuoden 1617 jälkeen lyhyehkön aikaa Ruotsin vallassa, sieltähän pakenivat luterilaisten uskonnollista vainoa pelänneet ortodoksit ja tilalle pakkosiirrettin karjalaisia Kannakselta. Susi ja muut eläinnimet (kuten Karhu) olivat yleisiä karjalaisia sukunimiä.
Pakkosiirrettyjen joukossa oli myös Susi-nimisiä ja niinpä myöhemmän Pietarin (perustettu 1703) alueella oli Sutela -niminen kylä. Sutelahan on paikka jossa asuu Susi-nimisiä.
Pekka
(Meidän sukuun Sutela -nimi tuli, kun Adolf Pikkarainen muutti sukunimensä Sutelaksi, ilmeisesti talonsa nimen mukaan. Adolfin isä oli kotoisin Paavolasta.- Jussi)